Amsterdamn!

Alankomaat ja matkan viimeinen kohde. Pariisista päädyimme Amsterdamiin mukavasti neljällä eri junalla ja perille saavuimme iltapäivästä. Nikke oli lentänyt Amsterdamiin jo aiemmin päivällä ja oli nyt meitä asemalla vastassa. Hostelli oli muutaman sadan metrin päässä kaupungin keskustassa. Heti asemalta ulos päästessään huomasi, että tämä onkin aivan erilainen pääkaupunki moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna. Arkkitehtuuri oli jotain ihan muuta ja suuret ja mahtavat palatsit, linnat tai pilvenpiirtäjät loistivat poissaolollaan. Tilalla oli vettä ja kanavia. Erilaisuutensa vuoksi tämä kaupunki muodostui hetkessä yhdeksi lempikaupungeistani.

Kaupunki oli vilkas ja kadut täynnä ihmisiä. Nälkä ei vahingossakaan päässyt yllättämään, sillä ravintolaa ja pubia oli joka nurkassa. Olen kuullut Alankomaalaisten hallitsevan Lontoon kielen, mutta olin silti yllättynyt ihmisten erinomaisesta kielitaidosta. Lisäkontrastia tähän toki antoi se, että olimme juuri olleet viikon päivät Ranskassa. Irkkupubeissa henkilökunta taisi lähes poikkeuksetta olla englanninkielisistä maista. 

Kaupunki on myöskin monella tapaa poikkeava varsinkin avoimuuden ja vapauden osalta. Prostituutio ja kannabis on ollut laillista jo ties kuinka kauan ja kaupunki vaikuttaa myös ekologiselta liikenteen suhteen. Varsinkin keskusta-alueella ylivoimaisin kulkuneuvo on polkupyörä ja risteilyisäntä tiesi kertoa, että vuoteen 2020 mennessä kaikkien kanavilla kulkevien veneiden on oltava sähköllä kulkevia. Kanavaristeilyn alus oli jo sähkökäyttöinen, mitä ihmettelin vähintään yhtä paljon mitä itse kaupunkia.

Tällä kertaa kuvakokoelma on hieman vajavainen, koska en jaksanut kanniskella reppuani kameraa varten mukana risteilyä lukuunottamatta.

Muutamalla juna-asemalla on voinut soitella ajankuluksia pianoa. Loistava idea.

Amsterdamin rautatieasema

Damissa on/on ollut korkeusrajoitus rakennuksilla. Korkeammat rakennukset on järkätty lahjuksin.

Asuntolaivoja Amsterdamin kanavissa. Laivaoppaamme sanoi itsekin asuvansa sellaisessa.

Osa vanhemmista rakennuksista oli enemmän tai vähemmän kallellaan.

"The dancing buildings"

Kiinalainen ravintola lautan päällä

Amsterdam oli tosiaan viimeinen kunnollinen kohde interrail-reissullani. Damista matkasimme meille tuttuun tapaan neljällä eri junalla Bremeniin, missä ehdimme oleskella pizzan ja parin oluen verran. Viimeiset yöunet vietimme lentokentän tuoleilla. Matka oli alusta loppuun todella mukava. Maat olivat sopivan erilaisia toisiinsa verrattuna. Heinäkuun ruuhkaisuus vähensi reissun spontaaniutta ja jouduimme varailemaan hostelleja ja junia hyvissäajoin. Tämä hieman suoristi alkuperäistä alustavaa matkasuunnitelmaamme. Kroatia, Italia, Ranska, Monte Carlo, Alankomaat. Onhan siinä silti mukavasti nähtävää reiluksi pariksi viikoksi. Pari vinkkiä voin tuleville reilaajille antaa. Matkustakaa ainakin kuukausi, älkää matkustako kesä-elokuussa ja olkaa yhdessä kohteessa vähintään kaksi yötä.

Pariisi

Bonjour!

Tiistai-iltana saavuimme pitkän matkustamisen jälkeen Pariisiin. Frenchy sanoi, että kahdessa päivässä ehtii näkemään Pariisin ja tämän neuvon tukemana jätimme mahdollisen Bryssel/Antwerpen/tms. matkasuunnitelmasta pois. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä kaupunki on valtava! Pariisissahan on teistä jokainen varmasti käynytkin, joten jätän kaupungista hehkuttamisen vähemmälle. Tällä reissulla kaupunki oli ensimmäinen, jossa ihan oikeasti tarvi metroa ja itseasiassa ensmmäinen kaupunki, missä metro ylipäätään oli. Valitsimme majoitusmuodoksi hotellin lähinnä siitä syystä, että se oli ihmeeksemme edullisempi, mitä hostellit. Toki tämä tarkoitti, ettei päässyt tutustumaan muihin matkaajiin, mutta itse ainakin kaipasinkin kunnon yöunia ja rauhaa.

Ensimmäisenä iltana sai jo havaita ravintoloiden, baarien ja kahviloiden runsaan määrän. Tiistai-iltakin oli tämän kokoisessa kaupungissa vilkas, vaikkei oltukaan kovin lähellä keskustaa. Pariisi on onnistuttu rakentamaan yllättävän tilavasti. Autotiet ja kävelykadut olivat leveitä eikä missään vaiheessa tullut maalaispojan ahdistusta, mikä monessa suurkaupungissa tulee. Jos muihin pääkaupunkeihin vertaa niin Budapest ja varsinkin Rooma ovat paljon ahtaampia. Ymmärtäähän sen, jos vertaa kaupunkien ikää. Toisaalta samoilla leveyspiireillä sijaitseva Berliini on myöskin väljähkö.Mielestäni ikävin asia Pariisissa oli kodittomien ihmisten runsas määrä. Yhden iltalenkin aikana näki toistakymmentä koditonta, usein pienten lasten kanssa. Ja muutaman korttelin päässä on rikkaiden Champs-Elysee-kaupunginosa kultaliikkeineen.

Kuten muissakin kohteissamme, myöskään tästä kaupungista emme ottaneet selville yhtään mitään etukäteen. Toki Pariisin nähtävyyksistä pieni vainu olikin jo etukäteen, emmehän ole tynnyrissä kasvaneet. Kahden päivän aikana tuli kierrettyä Eiffel Torni, Louvre, Riemukaari, Notre Damen katedraali, Luxembourgin puisto, Pantheon ja pari muuta. Mihinkään emme maksaneet itseämme sisälle. Tämä ei tarkoita, että olisimme menneet sisälle pummilla, vaan Louvre ja Notre Dame pelottivat meidät 1-2 tunnin mittaisilla jonoillaan ja ajatuksella, kuinka ahdasta sisälläkin tulisi olemaan. Kyllä minä tiedän, miltä Mona Lisa näyttää. Oma suosikkini näistä oli, yllättäen, Eiffelin torni. Ensireaktio Louvren palatsista oli, että onhan näitä nähty. Helvetin iso, mutta palatsi siinä missä muutkin. Tämän kevään aikana on tullut nähtyä jos jonkinlaista linnaa, joka aiheuttaa tässä kohtaa nähtävyyksissä pientä inflaatiota. Ei tule sitä Vau-efektiä niin helposti. Tässä vaiheessa voisi tehdä hyvää palata kotiin tuijottamaan nurkkaa puoleksi vuodeksi. Jospa sen jälkeen saisi enemmän irti.

Louvre

Mona Lisa CHECK

Pantheon

Luxembourg garden

Mitä matkailuun tulee, niin Ranska saa kehuja juna-asemien erityisestä reilaajille tarkoitetuista palvelutiskeistä. Tämä ei siltikään tarkoita, että virkailija olisi kovin pätevä puhumaan englantia. Kielitaidottomuus, tai kieltäytyminen englannin kielen käytöstä, onkin tämän maan suurimpia miinuksia. Reilaaminen heinäkuussa, ruuhkaisimpana kuukautena, näkyy myös ikävästi junia varattaessa, mistä aiemmin mainitsinkin. Tällä kertaa meidän piti päästä Pariisista Amsterdamiin. Perjantai-aamuna tätä väliä kulkee luotijuna ilman vaihtoja matkan kestäessä hieman alle neljä tuntia. Näissä junissa, joita TGV:ksi kutsutaan, on kiintiöt reilaajille. Toisinsanoen juna voi olla käytännössä tyhjä, mutta jos reilaajien kiintiö on täynnä, ei lippuja voi junaan saada pelkän paikkalipun hinnalla. Tämä antoi meille kaksi vaihtoehtoa: joko ostaa ihan oikea junalippu luotijunaan hintaan 90e tai matkustaa neljällä eri junalla yhteensä noin seitsemän tuntia hintaan 18e. Valitsimme jälkimmäisen. Virkalija sanoi, että TGV-juniin paikkalipun halutessaan on oltava luukulla noin viikko ennen matkaan lähtöä. Ei kovin spontaania matkustamista siinä vaiheessa.

Yhteensä viikon päivät pyörimme Ranskassa. Kolme kohdetta: Nizza, Annecy, Pariisi. Jokainen kaupunki erilainen, jokainen kaupunki upea. Itse pidin eniten Annecysta. Oli piristävää saada paikallinen opastamaan ja näyttämään paikkoja ja muutenkin näkemään edes hyppysellisen verran ranskalaisten arkea. En usko, että Annecy on kovin suosittu kohde reilaajien saati suomalaisten keskuudessa, joka lisäsi hieman eksoottisuutta.

Tätä kirjoittaessani istun junassa välillä Pariisi-Lille lopullisena määränpäänä Amsterdam, missä Nikke meitä jo odottaakin. Maanantai-aamuna lennämme Saksan Bremenistä Tampereelle. Seuraava blogikirjoitus ja matkaraportti Amsterdamista julkaistaneen Suomen maaperällä.

Juna-asemalla voi aikansa kuluksi soitella pianoa.

Annecy

Sunnuntaina otimme Nizzasta suunnan kohti Ranskan alppeja Annecyyn. Siellä meitä odotti kaverimme Frenchy (nimi muutettu). Frenchy on asunut kaupungissa parisen vuotta ja keväällä Suomessa käytyään pyysi poikkeamaan. Frenchyn luona ohitimme puolimatkan krouvin ja pääsimme sopivasti pesemään pyykit ja minä pääsin kirjoittamaan teille, rakkaat lukijat, tätä blogia. Annecysta kuulin ensimmäisen kerran viime keväänä. Ja jälleen kerran kolahti päähän miten paljon upeita paikkoja maailmalla on mistä ei ole ikinä kuullutkaan. Sanovat tätä kaupunkia Ranskan Venetsiaksi. Sanovat myös, että on voittanut useasti Ranskan kauneimman kaupungin tittelin. Kolme-neljä ranskan kaupunkia nähtyäni voin allekirjoittaa tämän väittämän.

Sunnuntai-iltana ei juuri muuta ehditty tekemään kuin käydä pubissa katsomassa futiksen MM-finaali loppuun. Maanantaina teimme hieman laajemman kierroksen alkaen järven rannasta vanhan kaupungin kautta vuoren huipulle, mistä ihmiset hyppäsivät liitovarjoilla alas. Tämä kaupunki on unelma urheilulliselle ihmiselle. Vuorikiipeily, laskettelu, liitovarjo, maastopyöräily. Kaikki on lähellä näihin lajeihin.

Aamupäivällä oli vielä pilvistä

Vanha kaupunki oli aivan uskomattoman hieno paikka, joskin hieman ruuhkainen näin ranskalaisten vapaapäivänä. Ranskalla oli tosiaan jokin kansallispäivä sopivasti. Frenchyn mukaan kaupunki on todella suosittu matkailukohde enkä ihmettele. Se näkyy myös ravintoloiden hinnoissa.

Vanha kaupunki

Frenchy ja Juha

Ranskassa Fondueta, tottakai

Kaupungin linna

Kaupungista otimme auton alle ja kiipesimme järven toisessa päässä sijaitsevalle vuoren huipulle. Vaikka olen Itävallan alppimaisemia koko kevään tuijotellut, taisi nyt löytyä niille voittaja. Kyseessä on ehkä hienoin maisema, mitä olen ikinä nähnyt. Korkeat vuoret ja alla kirkasvetinen järvi. Ja ihmiset todella ottavat tästä kaiken irti, sillä  liitovarjoilijoita näki parhaimmillaan samaan aikaan kymmeniä. Tandem-mallisen hypyn olisi saanut noin sadalla eurolla. Harmi ettei se nyt ihan sovi reilaajan budjettiin.

Ehkä hienoimmat maisemat mitä olen nähnyt

Illalla oli vuorossa kaupungin järjestämä ilotulitus. Ilmoilla velloi kaksi teoriaa miksi ilotulitus oli järjestetty. Suuremmat massat uskovat sen jotenkin liittyvän Ranskan kansallispäivään. Frenchy kuitenkin vannotti, ja me uskoimme, että kaupunki oli niin riemuissaan saadakseen meidät kylään, että ilotulitus oli vähintä, mitä he pystyivät lyhyellä aikataululla järjestämään. Näin sen täytyy olla. Oli muuten pisin ja hienoin ilotulitus mitä olen nähnyt. Aika paljon superlatiiveja yhteen päivään.

Illan ilotulitus

Vierailu Annecyssa oli todella hyvä ratkaisu. Kaupungista saa paljon enemmän irti, jos seurassa on paikallinen ihminen. Hostelleista saa kyllä seuraa, mutta kaikki muutkin ovat samankaltaisia matkailijoita uudessa kaupungissa. Nyt pääsi hieman näkemään ranskalaista arkea. Pyhäpäivänä.

Tänään tiistaina matkaamme busseja ja junia käyttäen kohti Pariisia. Annecysta menee TGV-luotijuna suoraan Pariisiin, vaan ranskalaiset ovatkin laittaneet näihin kiintiöt reilaajille. Lippuja hankkiessamme virkailija sanoi, että junat ovat varattu täyteen seuraavaksi viikoksi. Tilaa olisi, mutta siitä pitäisi maksaa oikean lipun hinta. Pitkiin matkustusaikoihin hieman kyllästyneenä päätimmekinä pysyä Pariisissa perjantai-aamuun asti, josta jatkamme sitten viimeiseen kohteeseen Amsterdamiin. Yksi päivä, yksi yö yhdessä kaupungissa on hieman liian kiireistä, joten pysytellään nyt viimeisissä kohteissa hieman pidempään.

Riviera!

Niin sitä päästiin sisämaasta taas merenrantaan ja Nizzaan. Olimme perillä yhdeksän aikoihin pitkän junamatkan jälkeen. Tähän mennessä ollaan jo opittu hankkimaan hostelli läheltä juna-asemaa ja melko nopeasti sen löysimmekin. Kiitos ilmaisen wlanin, mitä ei tosiaan Italian puolella niin vaan saanutkaan. Hostellissa törmäsimme samantien Australialaiseen kaveriin ja loput olivat enimmäkseen jenkeistä ja kanadasta. Taas. Näyttää olevan todella yleistä tulla kiertämään vanhaa mannerta. Useimmiten ovat tulleet pelkällä menolipulla ja ovat niin kauan kuin rahat riittävät, usein kuukausia.

Nizzan kohdalle sattui hieman pilvisempi sää. Olimme varanneet hostellista kaksi yötä, joten reissu jäi hieman lyhyeksi. Alkuperäinen suunnitelma oli olla perjantaista sunnuntai-iltaan asti ja ottaa yöjuna kohti Pariisia, mutta päätimmekin poiketa Annecyssa kaverin luona. Sunnuntai menikin lähes kokonaan matkustaessa.

Kuutamo

Nizzan "hiekkaranta"

Rantaboulevardi

Kaupunki oli todella kivan oloinen ja edellisistä kaupungeistä poiketen siisti. Vaikka Nizza onkin suosittu turistikohde, ei se katukuvassa niinkään näkynyt. Esim Hvarissa Kroatiassa oli enemmän turisteja mitä paikallisia. Nizzassa olisi kyllä voinut viettää vielä päivän jos toisenkin, varsinkin kun lähtöpäivänä sää muuttui paljon aurinkoisemmaksi.

Lauantaina iltapäivällä otimme bussin alle ja maksettuamme 1,5e per suunta pääsimme Monacoon. Ja se onkin jo melkoine mesta. Ei ole missään paikassa haissut raha näin pahasti. Liikenteessä vilisee lähes pelkästään ökyautoja ja satama on täynnä jahteja. Hieno kokemus kieltämättä ja laittoi taas ihmisten vaurauden uusiin mittasuhteisiin. Kuinka paljon joillain sitä fyffeä voikaan olla.

Monacon kasinolla

Ostari

Sunnuntai meni tosiaan matkustaessa noin kahdeksan tuntia. Juna suuntasi aluksi Marseilleen, jossa ehdimme syödä konditoriasta suolaisen crepesin ja vielä kunnon kakkupalan siihen päälle. Olin etukäteen kuullut, että Marseille on saastainen paikka. Reilun tunnin kävely keskustaan päin ja takaisin todisti nämä väittämät todeksi. Roskia, graffiteja ja kodittomia ihmisiä tuli vastaan parisataa metriä asemalta poistuttaessa.

Nizza

Marseille

Kahdessa päivässä Saapasmaan halki

Terveisiä Annecysta! Täällä on ihmislapsen hyvä olla ja hengittää. Blogin julkaisu on vähän viivästynyt puutteellisten nettiyhteyksien takia. Pahoittelut siitä.

Italia tosiaan oli meillä lähinnä läpikulkumaana. Laivalla saavuime itärantaan Anconaan, mutta se kaupunki ei tarjonnut kummemmin mitään nähtävää joten jatkoimme suoraan junalla Bolognaan. Bolognassa kävimme syömässä ja noin tunnin verran pyörimässä. Tämäkään paikka ei säväyttänyt. Siispä jatkoimme matkaa lopulliseen määränpäähämme Firenzeen. Tämä puolituntinen tapahtui ehkä hienoimmalla junalla, mitä olen koskaan nähnyt. Ja todella nopeasti!

Pikkupizza Bolognassa

Firenze onkin sitten jo jotain aivan muuta. Täällä Toscanan pääkaupungissa keksittiin mm. ooppera. Renesanssin aikaisia rakennuksia, taidetta jne. en tiedä katsokaa wikipediasta loput. Firenzessä olimme vain yhden yön ja kaupungin nähtyämme se alkoi tuntumaan liian lyhyeltä ajalta. Saavuimme perille alkuillasta ja lähdimme pois seuraavana päivänä yhden aikoihin. Siitä huolimatta ehdimme illan aikana nähdä kaupunkia ja ne nähtävyydet, mitä halusimmekin nähdä. Firenzen tuomiokirkon löytää helposti sen suuren kokonsa vuoksi. Kupolin näkee todella kaukaa. Kirkko on niin valtava, ettei sitä saa mitenkään mahtumaan yhteen valokuvaan. Pitäisi päästä korkeammalle. Siispa kävelimme joen toiselle puolen Michelangelo-patsaan luona mäen päälle, josta näkyi koko kaupunki ilta-auringossa.

Patsaat, palatsit yms. nähtävyydet olivat upeita ja kaupunki muutenkin eläväinen. Kaupungin, ja oikeastaan koko maan, likaisuus pääsi kuitenkin yllättämään. Kroatiasta jäi puhtaampi vaikutelma, mikä on minusta hieman yllättävää. Muutenkin tuntuu, että koko infrastruktuuri Italiassa on rappeutumassa. Oikein mikään ei tahdo toimia. Suomessa kadut on puhtaat, taloissa on rappaukset kunnossa ja viemärit vetää. Tulimme molemmat samaan lopputulokseen: mukava käydä ja kaupungin vanhuus on upean näköistä mutta ei siellä asumaan pystyisi. Eniten meni tunteisiin langattomien verkkojen huono saatavuus sekä Italian ikioma verkkopistoke, mihin läppärin laturi ei varmasti sovi. 

Edessämme oli kahdeksan tunnin junamatka emmekä löytäneet mistään ruokakauppaa. Kävelimme edellisenä iltana monta tuntia pitkin kaupunkia ja taisimme nähdä yhden oikean ruokakaupan. Ihmiset taitavat matkustaa Italiaan nähdäkseen nähtävyyksiä ja sitä kautta kokea hyppysellisen sitä, millainen maa on joskus ollut. Tämän päivän touhussa ei ole kyllä mitään taikaa. Tästä valivalista huolimatta haluaisin kyllä nähdä vielä Italian eteläosia ja varsinkin maaseutua. Sellainen matka vaatinee vuokra-auton.

Firenzen tuomiokirkko 

Tuomiokirkko. Ei se vaan mahdu kuvaan.

Palazzo Vecchion edusta

Ponte Vecchio

No nyt se tuomiokirkko mahtuu kuvaan. Kuva otettu Piazzale Michelangelosta

Michelangelon patsas

Samoin paikkalippujen hankkiminen oli turhauttavaa puuhaa. Jonotimme ensimmäiselle luukulle noin 20 minuuttia ja tiskille päästyämme emme saaneet oikeastaan mitään palvelua. Juna-aikatauluja näytettiin ja nekin olivat vääriä. Vanha mies viittoi käsiään ja sanoi italiaksi: ”En osaa tehdä työtäni. Lasken päiviä eläkkeelle ja saan siitä palkkaa” Toiselle tiskille puolisen tuntia jonotettuamme saimme lipun hankittua. Neljästä junasta yhteen kahden tunnin pätkään paikkalippu ja veloittivat siitä kymmenen euroa per henkilö! Kaiken lisäksi juna oli lähes tyhjä, joten koko lippua ei olisi tarvinnut edes hankkia. Näistä oppii. Ensimmäinen juna oli peruttu, toiseksi viimeinen juna lähes puoli tuntia myöhässä. Viimeisellä asemalla aikataulujärjestelmä oli kaatunut eikä kukaan tiennyt mistä mikäkin juna lähtee. Lopulta löysimme oikean junan Ventimigliasta Nizzaan ja Rivieran lomailu voi alkaa!

No miltäs tämä matkailu on tuntunut. Erittäin mukavalta! Ei sitä meinaa oikein tajutakaan missä kaikkialla on jo ehtinyt. Kroatia, Italia, Ranska. Kaikki kovin erilaisia paikkoja. Tähän mennessä noin kolme päivää on mennyt lähes kokonaan matkustaessa ja tämä 2,5 viikkoa tuntuu kovin lyhyeltä ajalta. Loppureissun kohteissa, jotka ovat näillä näkymin Pariisi ja Amsterdam, viihdymme pari yötä, joten ehdimme tutustua kaupunkeihin vähän paremmin.