Lähtö Grazista ja päivä Zagrebissa.

Ensimmäinen matkustuspäivä. Juha tuli Graziin eilen illalla ja tänään aamulla sanoimme hyvästit asunnollemme. Kuvittelin jättäneeni vain tärkeimmät vaatteet ja varusteet ja lähteväni reilaamaan kevyellä varustuksella. Ei puhettakaan. Rinkkani on lähes täynnä ja painaa aivan tajuttomasti. Toisaalta lähetin Suomeen täyden pahvilaatikon, joten loput tavarat oli enemmän tai vähemmän pakko ottaa matkaan. Läppäri ja kamera varusteineen painavat jo nelisen kiloa. Jotain ratkaisuja on kuitenkin tehtävä. Joko hävitettävä turhimmat ja arvottomimmat tavarat tai sitten lähetettävä toinen postipaketti Suomeen. 

Sanovat, etä reilatessa voi tulla mutkia matkaan eikä suunnitelmat aina toteudu niinkuin pitäisi. Myös meillä sattui pienoinen muutos alkupäivien ohjelmaan.

Alkuperäinen suunnitelma oli seuraava:

• junalla Ljubljanaan
• aamulla vuokrataan auto
• ajetaan Plitvicen luonnonpuistoon
• luonnonpuistosta rantateitä pitkin parin pysähdyksen taktiikalla Splitiin
• luovutetaan auto Splitiin

Toteutuva suunnitelma:

• junalla Zagrebiin
• mahdollisesti seuraavana päivänä busilla Plitviceen
• yöjunalla Splitiin

Toteunut suunnitelma

• junalla Zagrebiin
• päivä kaupungissa
• illalla yöjunalla Splitiin

Suurin syy tähän muutokseen johtui auton vuokraamisesta. Hintoja aiemmin tutkiessani ihmettelin, kuinka nämä autot voivat olla näin edullisia, vaikka luovutuspaikka on eri mikä auton noutopaikka. Totuus kävi ilmi auto vuokratessa kohdassa 4/5. Hintaan lisätään ns. jättömaksu, joka oli pahimmassa tapauksessa 210e. Autonvuokraus sai luvan jäädä, varsinkin kun junalla voimme matkustaa ”ilmaiseksi”.

Matkustaminen Zagrebiin ei myöskään ole niin simppeliä, mitä voisi olettaa. Tai on, mutta pahimmissa tapauksissa vaihtoja täytyy suorittaa kolme ja jokin väli pitää ajaa taksilla tms. kulkuneuvolla. Seuraava yhteys ilman vuoronvaihtoja oli illalla kuuden jälkeen, joten päätimme ottaa sen ja viettää vielä tämän päivän Grazissa. Ehdinpä sanoa hyvästit tälle kaupungille, syödä viimeiset dönerit ja schnitzelit ja juoda viimeinen olut Schlossbergin huipulla.

Mina ja Iago

Schlossberg vielä viimeisen kerran

Viimeinen döner

Viimeinen schnitzel

Zagrebissa meillä oli hieno,ilmastoitu ja edullinen hostelli. Harmi vain että se sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä rautatieasemalta. Tuli vähän turhan pikaisesti vuokrattua kyseinen majoitus. Olimme perillä illalla 23 aikoihin eli kaupungin tutkailu jäi seuraavalle päivälle. Plitvicen puistoon etsimme reittiä junalla,bussilla,taksilla,tilausajolla ja vuokra-autolla. Ainoastaan bussi olisi ollut toteutettavissa, mutta olimme aivan liian poikki etsiäksemme kahdeksalta aamulla oikeaa bussia ja hankkiaksemme sitä ennen vielä jostain eväät päiväksi. Jäimme siis pyörimään Zagrebiin koko päiväksi.

Heti aamusta iski jokin karpaasi-vaihde päälle ja päätimme tyhjillä vatsoilla marssia seitsemän kilometriä juna-asemalle. Otettiin heti alussa luulot pois ja minä sain kylkeni vereslihalle, eli rinkka vaatii vielä vähän säätöä. Zagreb ei todellakaan ole kovin hieno kaupunki syrjäisemmällä alueella. Näytti, että kaupunki olisi laajentunut jotenkin hallitsemattomasti ja tilavasti. Zagrebissa kaupunki näytti jakaantuneen rautatien kohdalla hienoon ja rumaan, sillä asemalle päästyämme olimme hieman hämillämme, että onko tämä edes sama kaupunki. Asemalla jätimme rinkat tallelokeroon, otimme paikkaliput yöjunaan ja läksimme vanhaan kaupunkiin. Vuodepaikka maksoi kympin verran eli jotain 75 kunaa.Vanhan kaupungin alue tosiaan oli todella hieno ja kaupunki siisti. Näinkin suuren kaupungin kiertämiseen ilman ennakkosuunnitelmia olisi riittänyt helposti kuusi tuntia. Nyt pyörimme siellä yli kymmenen tuntia. 

City Design Hostel

Joku aukio rautatieasemaa vastapäätä Zagrebissa

Highway patrol

Joku katedraali

Mutta päivän suurin elämys löytyi illalle. Yöjuna. Suomessa olen kahteen kertaan matkustanut yöjunalla Rovaniemelle ja siinä on kyyti kohdallaan. Kaksi vuodetta per hytti, hytissä sekä vessa että suihku. Interrail-oppaasta olin vielä lukevinani, että meillä olisi 2-3 hengen hytti. Oikein mukava tapa matkustaa. Mutta me olemmekin nyt itä-euroopassa. Ja meitä oli hytissä kuusi miestä. Junan ollessa paikallaan ilma oli todella kuuma ja tunkkainen. Siihen lisättynä kuusi hikistä matkaajaa ja tunnelma oli taattu. Ensivaikutelma oli, että tänä yönnä ei sitten nukutakaan. Erittäin suuri väsymys kuitenkin pelasti ja lähes koko matka tuli nukuttua raiteiden kolinasta ja pysähtymisistä huolimatta.

Splitiin kuitenkin päästiin ja täällähän viihtyy mukavasti. Kerron siitä sitten lisää syksymmällä. Ajankohta reilaamiseen on ehkä se ruuhkaisin mahdollinen, joka hieman syö spontaaniutta. Hostellit täyttyvät äkkiä, joten niitä on varattava hyvissä ajoin etukäteen. Splitissä on varattuna kolme yötä. Laskelmieni mukaan poistumme ensi keskiviikkona 9.7. lautalla Splitistä Italian Anconnaan. Laiva ajaa öisin, joten olemme perillä torstaiaamuna.