Split

Yöjunasta selvittyämme meidät vastaanotti upea aurinkoinen merimaisema ja eläväinen kaupunki, vaikka elimme sunnuntaiaamua kello seitsemän. Ilmapiiristä aisti kaupungin elävän turismilla. Ensireaktiomme oli, että meidän olisi pitänyt tulla tänne suoraan pysähtymättä Zagrebissa. Kaupunkikohteita olen tämän kevään aikana nähnyt jo aivan tarpeeksi eivätkä Itävaltalaiset ymmärrä järvien päälle, joten veden äärelle oli todella mukava päästä. Seuraavat neljä päivää tullee olemaan mahtavat. Zagrebista opittuamme otimme Splitissä hostellin lähempää keskustaa. Monesti karttaa katsoessa mittakaava hämää, mutta tällä kertaa onnistuimme valinnassamme. Hostel Manuela oli pieni hostelli vanhan kaupungin laidalla, noin viiden minuutin kävelymatkan päässä rantaboulevardilta. Muutenkin hostellivalinta onnistui hyvin. Pitäjät olivat mukavia sekä ilmastointi ja netti toimi hyvin. Katolle tehty oleskelutila toimi mukavana illanviettopaikkana, jossa pääsi hyvin tutustumaan muihin asukkaisiin.

Tästäkään kaupungista emme olleet ottaneet selville juuri mitään etukäteen. Tarkoituksena oli lähinnä maata rannalla, syödä safkaa katukojuista ja käydä uimassa. Tätä lähdettiin toteuttamaan heti ensimmäisenä päivänä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minä en polttanut itseäni! Okei, poltin hieman viimeisenä päivänä. Päivät etenivät seuraavasti: herätys joskus aamupäivällä, rannalle grillaamaan nahkaa ja tuijottamaan muita ihmisiä, välillä uimaan, kaupungilla pyörimistä, iltaisin hostellin katolle viettämään iltaa. Kaikenlaisia kiertoajeluita ja aktiviteettaja oli kyllä hyvin tarjolla, mutta emme näihin hömpötyksiin ruvenneet.

En tiedä oliko minulla hieman valikoiva kuulo, mutta tuntui että kadulla kuuli eniten englantia. Englantilaisia turisteja siellä tuntui olevan runsaasti. Hostellissakin saimme seuraa kanadalaisista, englantilaisista ja australialaisesta,taisi välillä mukana olla yksi chileläinenkin. Muutaman kerran kuulin kadulla suomenkieltäkin, mutta vältin onnistuneesti nämä henkilöt. Täältä ei saa ruisleipää eikä ”kunnon” kahvia, tiedetään. Eivätkä eurotkaan kelpaa. Viimeisenä päivänä alkoi kaupungin turistimaisuus häiritsemään. Onhan tämä suosittu paikka, muttei käsittääkseni aivan Kanarian saarten tai tiettyjen kreikan kohteiden tasolla. Omakohtaisia kokemuksia rantakohteista minulla ei olekaan ollut ennen tätä, joten olen vähän huono arvioimaan.

Kolmantena päivänä, tiistaina, päätimme poiketa muiden hostelliasukkaiden suosittelemana läheiseen saareen nimeltä Hvar. Parin tunnin laivamatkan jälkeen pääsimme perille huomataksemme, että satama on keskellä ei mitään. Vastaan tulleisiin busseihin oli tungosta, joten nälän saattelemana poikkesimme läheiseen kauppaan. Sieltä pois päästyämme vasta tajusimme, että mitenkäs me nyt päästään 15 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin (myös nimeltään Hvar). Vaihtoehtoina oli joko taksi tai liftaus. Budjettimatkalijoina valitsimme jälkimmäisen. Satamasta pääsimme paikallisen miehen kyytiin ja matka taittui mukavasti tasaista noin kaksinkertaista ylinopeutta mutkikkaita, mäkisiä teitä pitkin. Olipahan elämys. Vielä ilmainen sellainen.

Jos Splitiin päästyämme olimme hieman hämillämme paikan hienoudesta, Hvar pyyhki pöytää Splitillä. Kaupungissa on reilu neljätuhatta asukasta, mutta uskoisin että näin kesäaikaan ihmisiä on ainakin tuplat. Jo satamassa lilluviin jättimaisiin jahteihin mahtuu satoja. Saavuttuamme kohteeseen kello taisi olla viisi iltapäivällä ja sataman kerhossa oli jo täysi biletys päällä. Eivät tainneet ihan pelkällä alkoholilla kulkea nämä henkilöt..

Meillä oli noin viisi tuntia aikaa kierrellä tätä pientä kaupunkia ja se vietetiin rantakalliolla aurinkoa ottaen, kuinkas muutenkaan. Jos Splitissä meni kolme päivää kyllästyä runsaan turismin aiheuttaviin ilmiöihin, täällä siihen meni kolmisen tuntia. Myös hintataso oli melkein tuplat Splitiin verrattuna. Upea paikka, mutta onneksi emme ottaneet täältä majoitusta, kuten moni muu matkaaja tuntui tehneen. Toisaalta me kävimme vain yhdessä saaren kaupungeista. Pienemmissä kylissä tunnelma olisi varmassti autenttisempi.

Matkalla Hvariin

Keskiviikkona makoiltiin vielä viimeisen kerran uimarannalla ja illalla kahdekan aikoihin starttasi lauttamme kohti Italian Anconaa. Jo talvella katsoin, että matkan hinta on 20 euroa ja sama hinta oli täälläkin hinnastossa. Vaan eivätpä olleet maininneet mitään veroista ja polttoainemaksuista. Tämä välimatka tuli loppujen lopuksi maksamaan 50 euroa, ja sillä sai tasan menolipun laivaan. Ei hyttiä, ei edes penkkiä. Yö vietettiin sitten hyttikäytävällä lattialla maaten. Laiva itsessään muistutti paljon laivoja Suomen ja Ruotsin välissä.

Kiitos Split. Kiitos Kroatia.

 Kaikki tiet vievät Ruotsin laivalle

Onnekkaimmat nukkuivat näin.

Meidän hytti

Splitistä jäi todella hyvä fiilis. En tiedä vaikka sinnepäin tulisi mentyä vielä uudemman kerran. Lähistön saaret sekä viereiset kaupungit, kuten Dubrovnik, olisivat varmasti mahtavia. Anconasta matka jatkuu Firenzeen ja siellä yövyttyämme otamme junan kohti Ranskan Nizzaa. Tätä kirjoittaessani olen junassa matkalla Anconasta Bolognaan. Seuraavalla kerralla luvassa kokemuksia saapasmaasta!