Annecy

Sunnuntaina otimme Nizzasta suunnan kohti Ranskan alppeja Annecyyn. Siellä meitä odotti kaverimme Frenchy (nimi muutettu). Frenchy on asunut kaupungissa parisen vuotta ja keväällä Suomessa käytyään pyysi poikkeamaan. Frenchyn luona ohitimme puolimatkan krouvin ja pääsimme sopivasti pesemään pyykit ja minä pääsin kirjoittamaan teille, rakkaat lukijat, tätä blogia. Annecysta kuulin ensimmäisen kerran viime keväänä. Ja jälleen kerran kolahti päähän miten paljon upeita paikkoja maailmalla on mistä ei ole ikinä kuullutkaan. Sanovat tätä kaupunkia Ranskan Venetsiaksi. Sanovat myös, että on voittanut useasti Ranskan kauneimman kaupungin tittelin. Kolme-neljä ranskan kaupunkia nähtyäni voin allekirjoittaa tämän väittämän.

Sunnuntai-iltana ei juuri muuta ehditty tekemään kuin käydä pubissa katsomassa futiksen MM-finaali loppuun. Maanantaina teimme hieman laajemman kierroksen alkaen järven rannasta vanhan kaupungin kautta vuoren huipulle, mistä ihmiset hyppäsivät liitovarjoilla alas. Tämä kaupunki on unelma urheilulliselle ihmiselle. Vuorikiipeily, laskettelu, liitovarjo, maastopyöräily. Kaikki on lähellä näihin lajeihin.

Aamupäivällä oli vielä pilvistä

Vanha kaupunki oli aivan uskomattoman hieno paikka, joskin hieman ruuhkainen näin ranskalaisten vapaapäivänä. Ranskalla oli tosiaan jokin kansallispäivä sopivasti. Frenchyn mukaan kaupunki on todella suosittu matkailukohde enkä ihmettele. Se näkyy myös ravintoloiden hinnoissa.

Vanha kaupunki

Frenchy ja Juha

Ranskassa Fondueta, tottakai

Kaupungin linna

Kaupungista otimme auton alle ja kiipesimme järven toisessa päässä sijaitsevalle vuoren huipulle. Vaikka olen Itävallan alppimaisemia koko kevään tuijotellut, taisi nyt löytyä niille voittaja. Kyseessä on ehkä hienoin maisema, mitä olen ikinä nähnyt. Korkeat vuoret ja alla kirkasvetinen järvi. Ja ihmiset todella ottavat tästä kaiken irti, sillä  liitovarjoilijoita näki parhaimmillaan samaan aikaan kymmeniä. Tandem-mallisen hypyn olisi saanut noin sadalla eurolla. Harmi ettei se nyt ihan sovi reilaajan budjettiin.

Ehkä hienoimmat maisemat mitä olen nähnyt

Illalla oli vuorossa kaupungin järjestämä ilotulitus. Ilmoilla velloi kaksi teoriaa miksi ilotulitus oli järjestetty. Suuremmat massat uskovat sen jotenkin liittyvän Ranskan kansallispäivään. Frenchy kuitenkin vannotti, ja me uskoimme, että kaupunki oli niin riemuissaan saadakseen meidät kylään, että ilotulitus oli vähintä, mitä he pystyivät lyhyellä aikataululla järjestämään. Näin sen täytyy olla. Oli muuten pisin ja hienoin ilotulitus mitä olen nähnyt. Aika paljon superlatiiveja yhteen päivään.

Illan ilotulitus

Vierailu Annecyssa oli todella hyvä ratkaisu. Kaupungista saa paljon enemmän irti, jos seurassa on paikallinen ihminen. Hostelleista saa kyllä seuraa, mutta kaikki muutkin ovat samankaltaisia matkailijoita uudessa kaupungissa. Nyt pääsi hieman näkemään ranskalaista arkea. Pyhäpäivänä.

Tänään tiistaina matkaamme busseja ja junia käyttäen kohti Pariisia. Annecysta menee TGV-luotijuna suoraan Pariisiin, vaan ranskalaiset ovatkin laittaneet näihin kiintiöt reilaajille. Lippuja hankkiessamme virkailija sanoi, että junat ovat varattu täyteen seuraavaksi viikoksi. Tilaa olisi, mutta siitä pitäisi maksaa oikean lipun hinta. Pitkiin matkustusaikoihin hieman kyllästyneenä päätimmekinä pysyä Pariisissa perjantai-aamuun asti, josta jatkamme sitten viimeiseen kohteeseen Amsterdamiin. Yksi päivä, yksi yö yhdessä kaupungissa on hieman liian kiireistä, joten pysytellään nyt viimeisissä kohteissa hieman pidempään.