Pariisi

Bonjour!

Tiistai-iltana saavuimme pitkän matkustamisen jälkeen Pariisiin. Frenchy sanoi, että kahdessa päivässä ehtii näkemään Pariisin ja tämän neuvon tukemana jätimme mahdollisen Bryssel/Antwerpen/tms. matkasuunnitelmasta pois. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä kaupunki on valtava! Pariisissahan on teistä jokainen varmasti käynytkin, joten jätän kaupungista hehkuttamisen vähemmälle. Tällä reissulla kaupunki oli ensimmäinen, jossa ihan oikeasti tarvi metroa ja itseasiassa ensmmäinen kaupunki, missä metro ylipäätään oli. Valitsimme majoitusmuodoksi hotellin lähinnä siitä syystä, että se oli ihmeeksemme edullisempi, mitä hostellit. Toki tämä tarkoitti, ettei päässyt tutustumaan muihin matkaajiin, mutta itse ainakin kaipasinkin kunnon yöunia ja rauhaa.

Ensimmäisenä iltana sai jo havaita ravintoloiden, baarien ja kahviloiden runsaan määrän. Tiistai-iltakin oli tämän kokoisessa kaupungissa vilkas, vaikkei oltukaan kovin lähellä keskustaa. Pariisi on onnistuttu rakentamaan yllättävän tilavasti. Autotiet ja kävelykadut olivat leveitä eikä missään vaiheessa tullut maalaispojan ahdistusta, mikä monessa suurkaupungissa tulee. Jos muihin pääkaupunkeihin vertaa niin Budapest ja varsinkin Rooma ovat paljon ahtaampia. Ymmärtäähän sen, jos vertaa kaupunkien ikää. Toisaalta samoilla leveyspiireillä sijaitseva Berliini on myöskin väljähkö.Mielestäni ikävin asia Pariisissa oli kodittomien ihmisten runsas määrä. Yhden iltalenkin aikana näki toistakymmentä koditonta, usein pienten lasten kanssa. Ja muutaman korttelin päässä on rikkaiden Champs-Elysee-kaupunginosa kultaliikkeineen.

Kuten muissakin kohteissamme, myöskään tästä kaupungista emme ottaneet selville yhtään mitään etukäteen. Toki Pariisin nähtävyyksistä pieni vainu olikin jo etukäteen, emmehän ole tynnyrissä kasvaneet. Kahden päivän aikana tuli kierrettyä Eiffel Torni, Louvre, Riemukaari, Notre Damen katedraali, Luxembourgin puisto, Pantheon ja pari muuta. Mihinkään emme maksaneet itseämme sisälle. Tämä ei tarkoita, että olisimme menneet sisälle pummilla, vaan Louvre ja Notre Dame pelottivat meidät 1-2 tunnin mittaisilla jonoillaan ja ajatuksella, kuinka ahdasta sisälläkin tulisi olemaan. Kyllä minä tiedän, miltä Mona Lisa näyttää. Oma suosikkini näistä oli, yllättäen, Eiffelin torni. Ensireaktio Louvren palatsista oli, että onhan näitä nähty. Helvetin iso, mutta palatsi siinä missä muutkin. Tämän kevään aikana on tullut nähtyä jos jonkinlaista linnaa, joka aiheuttaa tässä kohtaa nähtävyyksissä pientä inflaatiota. Ei tule sitä Vau-efektiä niin helposti. Tässä vaiheessa voisi tehdä hyvää palata kotiin tuijottamaan nurkkaa puoleksi vuodeksi. Jospa sen jälkeen saisi enemmän irti.

Louvre

Mona Lisa CHECK

Pantheon

Luxembourg garden

Mitä matkailuun tulee, niin Ranska saa kehuja juna-asemien erityisestä reilaajille tarkoitetuista palvelutiskeistä. Tämä ei siltikään tarkoita, että virkailija olisi kovin pätevä puhumaan englantia. Kielitaidottomuus, tai kieltäytyminen englannin kielen käytöstä, onkin tämän maan suurimpia miinuksia. Reilaaminen heinäkuussa, ruuhkaisimpana kuukautena, näkyy myös ikävästi junia varattaessa, mistä aiemmin mainitsinkin. Tällä kertaa meidän piti päästä Pariisista Amsterdamiin. Perjantai-aamuna tätä väliä kulkee luotijuna ilman vaihtoja matkan kestäessä hieman alle neljä tuntia. Näissä junissa, joita TGV:ksi kutsutaan, on kiintiöt reilaajille. Toisinsanoen juna voi olla käytännössä tyhjä, mutta jos reilaajien kiintiö on täynnä, ei lippuja voi junaan saada pelkän paikkalipun hinnalla. Tämä antoi meille kaksi vaihtoehtoa: joko ostaa ihan oikea junalippu luotijunaan hintaan 90e tai matkustaa neljällä eri junalla yhteensä noin seitsemän tuntia hintaan 18e. Valitsimme jälkimmäisen. Virkalija sanoi, että TGV-juniin paikkalipun halutessaan on oltava luukulla noin viikko ennen matkaan lähtöä. Ei kovin spontaania matkustamista siinä vaiheessa.

Yhteensä viikon päivät pyörimme Ranskassa. Kolme kohdetta: Nizza, Annecy, Pariisi. Jokainen kaupunki erilainen, jokainen kaupunki upea. Itse pidin eniten Annecysta. Oli piristävää saada paikallinen opastamaan ja näyttämään paikkoja ja muutenkin näkemään edes hyppysellisen verran ranskalaisten arkea. En usko, että Annecy on kovin suosittu kohde reilaajien saati suomalaisten keskuudessa, joka lisäsi hieman eksoottisuutta.

Tätä kirjoittaessani istun junassa välillä Pariisi-Lille lopullisena määränpäänä Amsterdam, missä Nikke meitä jo odottaakin. Maanantai-aamuna lennämme Saksan Bremenistä Tampereelle. Seuraava blogikirjoitus ja matkaraportti Amsterdamista julkaistaneen Suomen maaperällä.

Juna-asemalla voi aikansa kuluksi soitella pianoa.